09 24 24 328

Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä ja vuosittain Suomessa todetaan noin 5000 uutta rintasyöpätapausta. Rintasyöpää esiintyy yleisimmin yli 45-vuotiailla naisilla, mutta sairaus koskettaa myös tätä nuorempia.

Fysioterapeuttina ja lymfaterapeuttina olen kohdannut useita rintasyöpään sairastuneita naisia (ja yhden miehenkin) 12 vuotisen työurani aikana. Syyskuussa 2017 Suomen Terveysliikuntainstituutti järjesti ensimmäistä kertaa ”Rintasyöpä – kuntouttamisen tukeminen”-koulutuksen. Osallistuin tähän koulutukseen ja siellä eräs fysioterapeutti kertoi rintasyöpään sairastuneesta äidistään, jolta oli leikkauksen lisäksi jouduttu poistamaan kainalon imusolmukkeita. Leikkauksen ja imusolmukkeiden poiston seurauksena hän oli sairastunut lymfaödeemaan (lymfaturvotus). Hän ei ollut saanut asianmukaista hoitoa ja turvotus oli lisääntynyt johtaen lymfaödeeman III-vaiheeseen eli tilanteeseen, jossa turvonneen alueen mittasuhteet ovat luonnottoman suuret eikä kudoksen normalisoiminen enää onnistu.

En missään nimessä halua kuitenkaan pelotella ketään. Merkittävä osa syöpähoidon läpikäyneistä henkilöistä on latenssivaiheessa lopun ikäänsä, ts. imusuonisto on vahingoittunut, mutta sen kapasiteetti on kuitenkin riittävä. Tätä kutsutaan lymfaödeeman 0-vaiheeksi eli imusuonisto on vahingoittunut syöpähoitojen seurauksena, mutta turvotusta ei vielä ole havaittavissa. Nykyään myös vartijaimusolmuketutkimus mahdollistaa sen, ettei imusolmukkeita poisteta turhaan. Jos vartijaimusolmuke tai -solmukkeet ovat puhtaat, voidaan loput solmukkeet jättää rauhaan. Tällöin riski lymfaödeeman syntymiselle on varsin pieni.

Koulutuksessa kuulemani kertomuksen jälkeen minua alkoi harmittaa kyseisen lymfaödeemaan sairastuneen naisen puolesta. Minua on aikaisemminkin mietityttänyt se, että kaikki terveydenhuoltoalan ammattilaiset eivät tiedä lymfaödeemasta tai LYKO-terapiasta (Lymfahoidon Kokonaisuus -terapia), jolla sitä hoidetaan. Myöskään potilas itse tai potilaan omaiset eivät välttämättä osaa vaatia turvotuksen hoitoa. Välttämättä pieneen alkavaan turvotukseen leikatun puolen yläraajassa tai vartalolla ei tule kiinnittäneeksi huomiota leikkauksesta ja raskaista hoidoista selviytymisen jälkeen. Aikainen lymfaterapian aloittaminen kuitenkin tuottaa parhaimmat hoitotulokset.

Koulutuksen jälkeen sainkin ajatuksen, että haluan kirjoittaa lymfaödeemasta ja muista ongelmista, joita leikkauksen tai hoitojen jälkeen saattaa tulla. Korostan kuitenkin, että kaikki eivät näitä saa ja että tämä on kirjoitettu fysioterapeutin/lymfaterapeutin näkökulmasta.

Lymfaödeema eli lymfaturvotus syntyy silloin, kun imusuonisto vahingoittuu paikallisesti esimerkiksi syövän hoidon seurauksena, eikä sen kuljetuskapasiteetti enää riitä poistamaan kudoksesta sille tarkoitettua neste-, valkuaisaine- ja solukuormaa. Lymfaödeema on alueellinen, mutta krooninen ja useimmissa tapauksissa etenevä sairaus. Aikainen LYKO-terapian aloittaminen tuottaa parhaimmat hoitotulokset, mutta myös pitkälle edenneissä tapauksissa (lymfostaattinen elefantiasis/lymfaödeeman III vaihe) voidaan turvotusta aina vähentää. Lymfahoidon Kokonaisuus –terapia on fysioterapian erikoisala, jolla hoidetaan eri syistä syntyneitä turvotuksia ja niiden seurauksia sekä vaivoja tai sairauksia, joiden yhtenä oireena on turvotus. LYKO-terapia koostuu manuaalisesta lymfaterapiasta, kompressioterapiasta sekä liike- ja ihonhoidosta.

Rintasyöpää sairastaneilla, joilta on poistettu kainalon imusolmukkeita, voi esiintyä lymfastrangeja eli kovettuneita imusuonia. Ne tuntuvat yleensä narumaisena kiristyksenä kainalon tai koko yläraajan alueella. Niitä voi esiintyä myös vartalon alueella. Lymfastrangit voivat aiheuttaa mm. olkanivelen liikerajoitusta. Asiaan perehtynyt fysioterapeutti/lymfaterapeutti voi avata niitä manuaalisella käsittelyllä ja ohjata asiakasta myös itse avaamaan ne.

Nivelten ja pehmytkudosten normaali toiminta luovat edellytykset myös imusuoniston optimaaliselle toiminnalle ja nesteen liikkumiselle kudosten soluvälitilassa. Hyvä lihaspumpputoiminta edistää virtausta niin veri- kuin imusuonissa. Toisaalta turvotus heikentää nivelten liikkuvuutta ja sidekudosrakenteiden liikkumista toisiinsa nähden. Faskiamanipulaatiolla pyritään normalisoimaan sidekudosrakenteiden toiminta ja liikkuvuus, millä voi olla huomattava vaikutus imusuoniston toimintaan ja lymfaturvotuksen vähenemiseen. Myös kiristävien arpien käsittely on tärkeää siinä vaiheessa, kun haava on hyvin parantunut. Käsittelyn tarkoituksena on irrottaa arpikudosta alustastaan, parantaa arven ja yläraajan liikkuvuutta sekä vähentää mahdollista kipua.

Liikunnalla on todettu olevan merkitystä rintasyövän ehkäisyssä ja sen uusiutumisen ehkäisyssä. Se aktivoi lymfavirtausta edistävän lihaspumpun toimintaa. Se lisää myös toimintakykyä ja elämänlaatua. Liikunnan intensiteetti ja kesto määräytyvät henkilön kunnon ja voimien mukaan. Liikunta aloitetaan rasitusta vähitellen lisäämällä ja omaa kehoa kuunnellen. Rintasyöpäleikkauksen jälkeiset hoidot saattavat kiihdyttää luukatoa ja lisätä murtumariskiä. Näitä voi ehkäistä harrastamalla luuta vahvistavaa liikuntaa, esim. kävelyä, kuntosaliharjoittelua ja erilaista ryhmäliikuntaa. Vesiliikunta ja uinti ovat lymfaturvotukseen hyvin soveltuvia liikuntamuotoja, sillä veden tuottamalla paineella on sama vaikutus kuin kompressiohoidolla.

Kiitos lukemisesta & ihanaa Joulun odotusta,

fysioterapeutti/lymfaterapeutti (LYKO) Jaana Torri, FysioStudio

Lähteet:

https://www.europadonna.fi/tietoa-sairastuneelle

www.rintasyopa.fi

Tom Väisänen, 2015, Syövän hoidon jälkeinen lymfaturvotus ja sen hoito.

https://www.suomenlymfahoito.net

www.tunnerintasi.fi

”Rintasyöpä – kuntouttamisen tukeminen” -koulutus

HUS, Rintasyövän jälkeinen lymfaturvotus ja sen hoito Syöpätautien klinikan fysioterapiassa.