09 24 24 328

Olen elänyt maailmassa, jossa kaikki seitsemän päivää ovat saman arvoisia. Kolme vuotta laitesukelliskouluyrittäjänä Thaimaassa Samuin saarella.

Matkailu ja turismi ovat saaren suurimipia elinkeinoja eli siellä ei tunneta vapaapäiviä kun sesonki on päällä. Vapaata pidetään monsuunin aikana tai silloin kun on tarve. Oikeastaan aika vapauttavaa siinä mielessä että viikonloppuihin ei koskaan kohdistu mitään odotuksia. Keskiviikko ihan hyvin voi olla vapaapäivä, jolloin tehdään asioita mitä ei muuten ehdi vaikkapa suuret kauppaostokset. Voin sanoa että tuo yksi vapaapäivä silloin tällöin oli taatusti odotetumpi kuin jokainen viikonloppu tällä hetkellä. Aasialaiset osaavat muutenkin elää hetkessä eri tavalla kun me. Se onkin suurin kaipuuni noista aasiassa vietetyistä vuosista. Iltaisin kävimme ystävien tai asiakkaiden kanssa syömässä päivän päätteeksi eli ei vaan viikonloppuisin vaan melkein joka ilta. Thaimaassa ei juuri kannata kokata, kun ruoka on kadulta osettuna todella hyvää ja edullista. Sosiaalinen elämä oli paljon vilkkaampaa kuin täällä Suomessa, jossa viikonloppuvierailut buukataan kavereiden kanssa viikkoja etukäteen. Vaikka työpäivät olivat 12 tuntisia niin silti oli elämä jotenkin rennompaa ja päivistä nautti eri tavalla.

Takaisin siis ideaan että jokainen viikon päivä olisi saman arvoinen. Lapset kävisivät koulussa 5 päivää viikossa mutta lukujärjestys vaihtelisi kaikkien 7 päivän välissä näin tekisi myös sinun työsi. Monethan toki tekevätkin töitä viikonloppuisin eikä muutos heille olisi kovin suuri mutta että koko perhe /yhteiskunta noudattaisi samaa kaavaa olisi mielenkiintoista. Jäisikö sinulle enenmmän vapaa-aikaa, enemmän harrastemahdollisuuksia, enemmän mahdollisuuksia vapaa-päivään, näkisitkö enemmän ystäviä, nauttisitko eri tavalla päivistä? En tiedä sinusta mutta oma kantani on että olisi mielenkiintoista hypätä maailmaan, jossa toinen lapsistani lähtisi kouluun lauantaiaamuna samaan aikaan, kun minä menen töihin. Toinen lapsistani jäisi isänsä kanssa nukkumaan, koska molemmilla sattuisi olemaan vapaapäivä. Siihen he olisivat suunnitelleet jotain hauskaa yhteistä tekemistä. Jokainen viikko muodostuisi aivan erilaiseksi päivien suhteen. Voihan olla että hommasta syntyisi täysi kaaos mutta ajatuksen tasolla moni saattaisi vapautua nauttimaan myös noista meille tututuista arkipäivistä eri tavalla. Vapaapäivänä keskellä viikkoa pääsisi rauhassa treenamaan, sitten vaikka shoppailemaan ja syömään ystävän kanssa, joka olisi töistä lounastauolla tai vapaapäivällä kuten sinäkin.

Näinhän ei tule tapahtumaan sillä se vaatisi yhteiskunnalta muutoksia jotka veisivät seuraavat sata vuotta. Mutta miten saamme arkeen valoa? Sain idean tähän kirjoitukseen, kun kävin lounaalla (käy todella harvoin ulkona lounaalla) ystävän kanssa viime viikolla. Puhuimme paljon matkustamisesta ja yleensäkin elämästä. Tuosta tapaamisesta hyppelin iloisena ja todella virkistyneenä takaisin töihin. Pieni tapahtuma keskellä arkipäivää minulle suuri, sinulle ehkä mitätön, sai itseni energiseksi ja nauttimaan päivästä eri tavalla. Mieti sinä, mitkä asiat ovat tärkeitä ja jota ei ole tullut tehtyä pitkään aikaan. Ihan pieniä juttuja vaikka soitto ystävälle josta et ole kuullut pitkään aikaan.

Kaunista ja antoisaa arkea ihanat naiset!

t. annuski