Pieni pissa hätä, mutta vielä olisi tehtävä muutamat isot hypyt. Arvaan jo miten tässä käy, pikkarit kastuvat…. Kahden lapsen jälkeen (vaikka kuinka pilatesohjaaja olenkin) niin välillä suurta ponnistusta vaativat tunnit tai todella pitkä juoksu lenkki saavat virtsan karkaamaan. Onneksi tiedän, että en ole yksin, vaikka tästä ei kukaan puhukaan. Nyt pyysin fysioterapeutti Jaana Torria kirjoittamaan teille lisää aiheesta ja tässä alla olkaa hyvä. Huojentavaa tietää, että moni muukin lirauttelee ja että asialle voi tehdä jotain.
’Kuivia’ jumppahetkiä toivotellen, Annuski
__________________________________________________________________________________________
Virtsankarkailu – naisurheilijoiden ja aktiivisesti liikuntaa harrastavien naisten vaiettu vaiva
Lantionpohjan toimintahäiriöt ovat yleisiä ja ne mielletään yleensä vanhempien naisten vaivoiksi. Kuitenkin ne saattavat vaivata monia nuoriakin naisia. Nuorten naisten virtsankarkailusta ei puhuta ääneen, suurin osa ei ole kertonut siitä kenellekään. Virtsankarkailu on yleistä urheilijoiden keskuudessa, mutta siitä ei puhuta avoimesti.
Liikunnalla on paljon terveyshyötyjä ja suurin osa liikunnasta ei aiheuta vahinkoa lantionpohjalle. Suojaako liikunnallisuus sitten virtsankarkailulta? Kevyt ja kohtalainen liikunta pienentävät riskiä virtsankarkailun kehittymiselle. Hyppylajit, painonnosto ja pitkän matkan juoksu saattavat provosoida. Ainakin yksi selitys voisi olla se, että raskaissa lajeissa ja voimakkaissa ponnistuksissa vatsanpaine kasvaa kovin suureksi eikä lantionpohjan voiman tuotto pysty kumoamaan vatsanpaineen voimaa ja virtsa karkaa. Baletti ja voimistelu saattavat provosoida ainakin siitä syystä, että henkilöillä, jotka hakeutuvat näiden lajien pariin, on jo valmiiksi löysä sidekudos ja he ovat tämän takia alttiimpia virtsankarkailulle.
Ja eivätkö urheilijat ja liikuntaa aktiivisesti harrastavat olekin ihan tavallisia ihmisiä, joilla on tavallisten ihmisten vaivoja, kuten virtsankarkailua? Helposti saatetaan ajatella, että urheilijalla on automaattisesti vahva lantionpohja. Virtsankarkailusta kärsivällä voi olla ”kireä” tai ”heikko” lantionpohja. Täytyy myös muistaa, että lihas voi olla yhtä aikaa ”kireä” ja ”heikko”. ”Kireydellä” tarkoitetaan sitä, että lantionpohjan lihaksissa on kohonnut lepoaktiviteetti eikä henkilö pysty/osaa päästää lihaksia rennoiksi. Hyvin usein virtsankarkailu liittyykin kohonneeseen lepoaktiviteettiin.
Jokaisessa lajissa on omat vaatimuksensa, mutta harjoittelussa pitäisi muistaa monipuolisuus ja riittävä lepo. Myös urheilijoilla tai aktiivisesti liikuntaa harrastavilla voi olla ongelmia liikkeen kontrollissa ja keskivartalon syvien tukilihasten oikea-aikaisessa aktivoitumisessa. Keskivartalon lihasten aktivoitumisen pitäisi lähteä lantionpohjasta ja lantionpohjan lihasten aktivoitumisen seurauksena aktivoituu syvä poikittainen vatsalihas ja sen jälkeen vasta pinnallisemmat vatsalihakset. Jos lihasten aktivoitumisjärjestys on väärä eli pinnalliset vatsalihakset aktivoituvat ensin, se työntää vatsaontelon painetta kohti lantionpohjaa. Jos lantionpohjan lihakset ovat ”heikot”, ei lantionpohjan voimantuotto pysty kumoamaan vatsanpaineen voimaa ainakaan voimakkaissa ponnistuksissa ja sen seurauksena virtsa karkaa.
Erään tutkimuksen mukaan urheilijoilla oli suurempi riski virtsankarkailulle verrattuna ei-urheilijoihin. Riski oli suurin taiteellisten voimistelijoiden ja trampoliinivoimistelijoiden keskuudessa. Urheilijoilla on suurempi riski virtsankarkailulle, suolikaasunkarkailulle ja seksuaalisten toimintojen häiriöille, jos heidän lajinsa vaatii voimakasta ja toistuvaa ponnistelua. Naisia, joiden laji vaatii voimakasta ja toistuvaa ponnistelua, pitäisi informoida näiden aktiviteettien vaikutuksista lantionpohjan toimintaan ja tarjota ennaltaehkäiseviä keinoja, jotta heille ei tulisi lantionpohjan toimintahäiriöitä.
Virtsankarkailun hoito on aina yksilöllistä, joten yleispäteviä ohjeita on hankala antaa. Mielestäni moni naisurheilija tai aktiivisesti liikuntaa harrastava nainen voisi hyötyä yksilöllisestä fysioterapiasta, jossa kartoitettaisiin lantionpohjan tilanne esim. EMG-biopalautemittarin avulla ja ohjattaisiin yksilölliset harjoitteet ja järjestettäisiin seuranta riittävän pitkillä aikaväleillä. Terapiassa toki olisi tärkeää huomioida koko keho.
terveisin, Fysioterapeutti Jaana Torri, FysioStudio
Lähteet:
Jacome C. ym. 2011. Prevalence and impact of urinary incontinence among female athletes. Elsevier.
Almeida ym. 2016. Urinary incontinence and other pelvic floor dysfunctions in female athletes in Brazil: A cross-sectional study. John Wiley & Sons Ltd.
Nygaard & Shaw. 2016. Physical activity and the pelvic floor. Elsevier.