Huomasin kauhukseni, että viimeisestä blogin kirjoittamisesta on kulunut vuosi! Ihan kamalan äkkiä kulunut aika, vaikka viime vuosi sai ainakin itseni jotenkin lamaantumaan, ja tässähän sen näkee, ihan hirveästi ei ole saanut mitään ”ylimääräistä” aikaan. Ihailen heitä, jotka ovat kaikessa hiljaisuudessa opiskelleet uutta, kehittäneet työtään, luoneet uusia ideoita, aloittaneet uuden harrastuksen. Haluaisin itsekin olla se ”tyyppi”, joka inspiroituu vaikeammankin ajan keskellä ja puskee läpi hankaluuksien. Itsestä tuntuu, että koko ajan vain odottelee, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Ei ole päiväni murmelina, vaan vuoteni murmelina – taas ”toivotaan” että salit aukeavat pian ja ”toivotaan” että uusia rajoituksia ei tulisi, eli koko ajan odotellaan seuraavaa vaihetta. Tuntuu että sitä vähääkään on välillä vaikea saada aikaan kaiken odottelun keskellä. Samaistutko tähän, vai oletko enemmin juuri se, joka on saanut viime vuonna paljon aikaan, leiponut juuresta leipää ja pessyt ikkunat viimeisen päälle?

Mitä tunteita koetkaan viime vuodesta tai tästä alkaneesta, ne eivät ole väärin. Kaikki me koemme asiat eri tavoin, toiset isommin, toiset pienemmin. Haluaisinkin tietää mitä Sinulle oikeasti kuuluu? Oletko väsynyt, ahdistunut, lamaantunut? Vai odotatko innolla tätä vuotta ja pursuat ideoita tulevalle keväälle? Koetko huonoa omaatuntoa siitä, että et ole saanut mitään erityistä aikaan, tai koetko huonoa omaa tuntoa siitä, että sinulla menee hyvin? Jotkut ihmiset saattavat piilotella myös omaa hyvää fiilistä, jos ympärillä on paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat esimerkiksi väsyneitä. Muista että kaikki tunteet ovat sallittuja! On ok tuntea itsensä väsyneeksi ja myös sanoa se ääneen. Vaikka muut kannustavat ympärillä ja ajattelet että vielä pitää vähän tsempata, on ok sanoa, kun ei enää jaksa. Se on Sinulle paljon parempi teko, kuin se, että jaksaisit kannatella itseäsi loputtomiin. On myös ok todeta, että vaikka ympärilläsi elämä olisi kaaosta, sinulla menee hyvin ja myös sen voit sanoa ääneen.
Epävarmuus tuo ihmisissä esiin erilaisia piirteitä. Onneksi epävarmuuskin on lopulta ohi menevä tilanne, vaikka se joskus pitkittyykin. Vaikka nyt kokisit, että et saa mitään aikaiseksi, tai tuntisit painetta siitä, että koko ajan pitäisi olla kehittämässä itseään, ei todellakaan tarvitse. Välillä saattaa olla ja saa olla pidempiäkin jaksoja, kun arki vaan sujuu omalla painollaan, eikä mitään uutta ja mullistavaa tapahdu. Vaikka olisitkin perusluonteeltasi positiivisesti asioihin suhtautuva tyyppi, sinunkaan ei tarvitse suhtautua vähintäänkin positiivisesti aina kaikkiin vastoinkäymisiin, sinäkin saat olla väsynyt, turhautunut tai vihainen. Onneksi meidän kehomme on viisas, ja myös se kertoo omalla tavallaan, mitä tarvitsemme missäkin hetkessä. Tärkeintä onkin, että kuulostelet rehellisesti omia fiiliksiä ja säännöllisin väliajoin kysyt itseltäsi ”mitä Minulle kuuluu?”.
Voimia tähän vuoteen,
Aino